Juhannuksen kukat ja kakut

Heipparallaa!

Juhlimme juuri keskikesän yötöntä yötä, vehreää luontoa ja kesän taikoja. Tänä vuonna päätimme viettää juhannusta kaupungissa meneillään olevan rakennusprojektin takia. Miehen puolen perhettä oli myös kaupungissa, joten vietimme juhannusaattoa heidän kanssaan grillaillen.

Täytyy myöntää, että kaipasin kyllä mökille: silkkistä järvivettä, lempeitä rantasaunan löylyjä, tiivistä yhdessäoloa, hidasta ruoanlaittoa ja yhteisiä peli-iltoja. Toisaalta nyt vältyttiin tavaroiden pakkaamiselta ja purkamiselta, ruuhkassa köröttelyltä, hyttysen pistoilta, alkeellisilta olosuhteilta ja ylimääräiseltä pyykinpesulta. Olin oikeastaan tyytyväinen, että nyt oli aikaa siivota kotona ja leipoa. Hetki on vierähtänyt enkä ole ehtinyt leipoa mitään. No, en tosin siivotakaan kunnolla, mutta leipominen vie kyllä silti voiton.

Juhannusaatoksi leivoin jo perinteeksi muodostuneet suklaapavlovan. Meidän Iriksen toiveesta tein lisäksi valkosuklaaversion. Iris ei nimittäin pidä suklaasta, mutta valkosuklaa menettelee. Käytin samaa reseptiä kuin suklaapavlovaan, mutta puolitin ainesten määrät ja paistoin kakun korkeassa kakkuvuoassa. Sunnuntaiksi valmistui vielä sitruunamarenkikakku. Siitä ei tullut tällä kertaa minkäänlaista kuvamateriaalia ja hyvä niin, koska täyte jäi hieman liian löysäksi. Maku oli kohdillaan, mutta koostumus oli liian valuvaa. Tein kakun tällä reseptillä.

Juuri nyt niittykukat ovat kauneimmillaan. Poimimme juhannuskukiksi kauniit kimput luonnosta ja täytimme maljakot niillä. Hassuteltiin vähän tyttöjen kanssa ja otettiin kuvia. Poikia en saanut lähtemään mukaan. Kumma juttu.

Nyt on juhlat juhlittu. Kesän lopulla on uusia juhlia tiedossa, kun synttäriaika lähestyy. Mulla ja miehellä on samassa kuussa synttärit. Tää kesäaika tosin tuntuu koko ajan juhlalta. On niin kaunista ja nyt on ollut vielä lämmintäkin. Elämä on just sopivaa.