Sillisalaattikuulumiset

Minun piti kirjoittaa postaus jo alkuviikosta, mutta se jotenkin jäi kaikessa kiireessä. Tämä viikko ja oikeastaan jo edellinen viikkokin ovat olleet hieman poikkeuksellisia, kun koululaisilla ja päiväkodeissakin on ollut erilaisia retkiä ja teemapäiviä. On täytynyt yrittää muistaa pitää kaikki aikataulut mielessä, pakata eväitä ja hankkia opettajille muistamisia kevätjuhlia varten. Tietysti myös työ ja koulu ovat vieneet myös hieman aikaa.

Näin kirjoitin jo edellisen viikonlopun jäljiltä:

“Viikonloppuun on mahtunut paljon. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin tuore jääkiekon maailmanmestaruus. Siis voiko tämä olla totta. SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI 2019! Eilen illalla jännitettiin rystyset valkoisina ja naamat totisina. Vanhin lapsista jännitti meidän vanhempien kanssa ja kyllä meillä oli riemussa hillitsemistä, ettei olisi herätetty muita lapsia. Piti melkein nyrkkiä purra. Kun Kanada ei pystynytkään tasoittamaan peliä ja Suomi teki kolmannen maalin, alkoi voitto jo häämöttää ajatuksissa. Ja niin siinä kävi! Uskomatonta, mutta totta. Niin taas meidän piskuinen maa nousi loistoon. Ajatella, että lyötiin kokeneet NHL-pelaajat uskomattomalla tiimityöllä ja yhteen hiileen puhaltamalla. Näytettiin, että kyllä Euroopassakin osataan pelata jääkiekkoa, että pienessä maassa SM-tasolla on loistopelaajia. Ei NHL ole ainoa paikka, jossa osataan. Siellä tosin liikkuvat suurimmat rahat.

Tämä nyt menee ihan muistelemiseksi, mutta muistan, kuinka iso juttu vuoden 1995 maailmanmestaruus oli. Olin 16-vuotias ja lähdimme ystävien kanssa mestaruusjuhlahumuun. Pääsimme pelaajien lähietäisyydelle, kun he ajoivat avoautoissa. Metsästimme nimmareita ja koko juttu huipentui tietysti kauppatorille. Silloin oli mahdollista irtautua juhlahumuun ja vain lähteä. Nyt tuntuu ihan seniililtä ja kaiken maailman velvoitteet pitävät paikoillaan.

Oli sitten Eurovaalitkin. Mun mies oli jo äänestänyt ennakkoon. Minä kävin äänestämässä vaalipäivänä. Ehdokkaani pääsi varasijalle. Matkalla äänestämään ihastelin sateen kastelemaa vehreää luontoa. Oli niin kaunista ja raikasta. Pysähdyin ottamaan valokuvia ja keräsin kotiin viemisiksi kielokimpun. Ei vaaleja oikein sen enempää tullut ajateltua. Kyllä kokoomuksen vaalivoitto ja tietyt ääniharavat jäivät suuresti MM-kisojen huuman jalkoihin.

Perjantai-iltana meillä oli treffit miehen kanssa. Käytiin siskoni kaveriporukan kanssa katsomassa Aladdin Isossa Omenassa. Pidin elokuvasta. Se oli sopivasti romanttinen ja jännittävä sekä näyttelijä-casting toimi mielestäni hyvin. Lauantaipäivä meni pojan jalkapalloturnauksessa. Kun pääsin kotiin, olin ihan naatti. Edellinen ilta oli venynyt ja ulkona oleminen väsytti. Olisi pitänyt jaksaa lähteä tonttiosoitteeseen naapuripäiville, mutten millään jaksanut. Sen sijaan jännitettiin semifinaalimatsia kotona lasten kanssa. Mies meni katsomaan matsia veljensä luo ja samalla kävi edustamassa meitä naapuripäivillä.

Jos sitten puhutaan kodista ja sisustuksesta, täytyy myöntää, että koti on ollut hunningolla ja kaaoksessa. Mitä se yleensäkin on, kun on pienet tilat ja neljä lasta, mutta nyt, kun olen ollut paljon poissa niin aikaa siivoamiselle ja järjestelylle on vielä vähemmän. Sain osittain lahjottua lapsia siivoamaan omat jälkensä ja sitten pikaisesti imuroitua pahimmat hiekat ja liat. Harjalla otan pahimpia sotkuja päivittäin ja pyyhin pintoja. Silti tuntuu, että sotkua riittää. Yritän siis keskittyä suurimpiin linjoihin.”

Tuohon jäin viimeksi! Ja viikko on taas vierähtänyt. Tänä viikonloppuna saatiin koti siivottua ja oli ihana hakea tuoreita syreenin ja omenapuunoksia maljakkoon. Äiti toi mökiltä ison kimpun kieloja! Voiko parempaa enää olla.

Koululaisilla alkoi kesäloma. Pojat ovat innoissaan vapaudesta ja kuvittelevat voivansa pelata joka päivä kaiken aikaa. Onnea on isovanhemmat, jotka auttavat! Mummi lupasi viedä pojat huomenna Korkeasaareen. Tytöt sen sijaan ovat päiväkodissa vielä kesäkuun. Tällä viikolla käytiin tyttökavereiden kanssa syömässä ja katsomassa Elton Johnista kertoma Rocket Man elokuva.

Rakennusprojektikuulumisista sen verran, että odotamme vielä perustusten ja pohjakerroksen (jotka tulevat betonista) piirustuksia rakennesuunnittelijalta. Piirustusten saaminen on jo venynyt kahdella kuukaudella ja meillä on vaikeuksia tavoittaa suunnittelijaa. Toivotaan, että asia saataisiin eteenpäin mahdollisimman nopeasti, että päästään rakentamisessa eteenpäin. Onhan tämä ollut paikoitellen turhauttavaa, kun itsestä riippumattomista syistä on ollut viivästymistä melkein joka vaiheessa. Katse on kuitenkin eteenpäin.