Kuulumiset tontilta

Ollaan otettu tavaksi pyöräillä tontille sunnuntaisin lasten kanssa. Niin teimme tänäänkin. Kova vastatuuli yritti lannistaa ja yksi pyörällä kaatuminen säikäytti meidät kovasti. Retkestä selvittiin kuitenkin naarmuilla ja muuten pääsimme ehjin nahoin kotiin.

Tontilla asiat etenevät. Nyt jos koskaan kärsivällisyys on koetuksella, kun ollaan jo niin lähellä perustusten ja rungon kohoamista. Tällä viikolla ei ole tapahtunut näkyviä muutoksia, mutta toissa ja viime viikolla asetettiin paikoilleen muotit perustusten valamista varten A-C talojen osalta. Talojen pystytys aloitetaan ensin kahden talon osalta. Mahdollista on tehdä kolmaskin talo samaan aikaan. Mies on taitava käsistään ja terävä päästään, joten on luonnollista, että hän on mukana rakennusprojektissa mahdollisimman paljon. Silloin tietää tarkalleen mitä rakentamisvaiheissa tapahtuu ja hyvä kädenjälki ja laatustandardit toteutuvat.

Lapsille tontillakäynti on jännittävää. He ovat nähneet muutoksen ja osaavat suhtautua innolla erilaisiin kasoihin, koloihin, putken pätkiin, kiviin ja metsän piilopaikkoihin. Koko ajan saa kuitenkin olla vahtimassa, etteivät nuo uteliaat hurjapäät saata itseään kiipeliin. Heitä nimittäin kiinnostaisi juuri ne ahtaimmat välit, vaaralliset kolot, kiipeilyseinät ja hauskat liukumäet. Ehkäpä siksi meidän perheen yhteiset visiitit tontille ovat  usein juuri lyhyitä pyrähdyksiä. Juuri sen pituisia, että ehdimme ihailla ja innostua paikasta, mutta että lapset eivät ehdi toteuttaa hurjimpia päähänpistojaan.

Vaikka on kylmää ja kalseaa ollakseen toukokuu, ihastutti aurinko olemuksellaan tänäänkin. Toivottavasti ensi viikolla pääsisimme jo selvästi lämpimämpiin mittarin lukemiin!