Lontoon parhaat palat - part two

Käsittelin loputkin Lontoon kuvista ja ihania muistoja matkasta tuli taas mieleen. Editoin eilen myös videon YouTubeen meidän reissusta. Videossa on muutamia pätkiä matkan varrelta ja kuvamateriaalia Victoria&Albert museon Dior-näyttelystä. Käykää kurkkaamassa, jos kiinnostaa! Harmittaa, etten saanut ihan tarpeeksi videomateriaalia, kun olin äidin, veljen ja siskon kanssa liikkeellä. Nyt jo naljailivat minun somettamisesta. Kotona lapset antoivat ohjeita, että pitäisi puhua vielä enemmän kameralle, muuten tulee tylsää matskua. Täytyy kai näitä diginatiiveja kuunnella. He tietävät mistä puhuvat. Nautin kovasti videoiden tekemisestä ja valokuvaamisesta. Hinku on oppia vielä lisää ja tulla paremmaksi ja paremmaksi.

Kauniit pastelliset talot Notting Hillissä veivät sydämeni. Ne olivat kerrassaan ihastuttavia. Notting Hill alueena muutenkin tuntui valloittavalta. En tiedä ovatko talot kovin käytännöllisiä, mutta jotain hurmaavaa niissä on ja otinkin niistä paljon kuvia.

Portobello Road oli yksi meidän lempikohteista matkalla. Ilmapiiri oli boheemi ja paikalliset kaupittelivat jos jonkin näköistä myytävää eteenpäin soljuvan tien varrella. Katupätkän etupäässä myytiin vihanneksia ja leipomuksia. Mitä pidemmälle tietä kävelimme sitä enemmän turistimaiseksi alue muuttui. Matkan varrella olikin runsaasti matkamuistokauppoja, mutta myös kivannäköisiä sisustus-, vaate- ja kenkäputiikkeja. Ostin katumyyjiltä E:llä alkavan kaulakorun ja The Beatles magneetit.

Ennen kuin jatkoimme matkaamme Notting Hillistä eteenpäin kävimme lounaalla syömässä The Elgin ravintolassa Fish& Chipsit.

Yksi to do-listalla olevista kohteista oli Harrods-tavaratalo, kuten myös Covent Garden. Olimme myös varanneet liput Aladdin musikaaliin. Mitkään näistä kohteista eivät pettäneet odotuksiamme vaan nälkä päästä uudelleen Lontooseen vain kasvoi.

Lontoo oli illalla ihanan eläväinen. Kadut kuhisivat ihmisiä ja erilaiset valokyltit houkuttivat ihmisiä puoleensa. Ravintolan löytäminen ei ollut vaikeaa ja joka kadunkulmassa oli eri ruokasuuntauksien edustajia. Minä joka rakastan kaupungin kuhinaa ja usein valitan, miten kuollutta Suomessa on, tunsin itseni ajoittain häkeltyneeksi ihmispaljouden keskellä. Jouduin miettimään pärjäisinkö sittenkään niin suuressa kaupungissa kuin Lontoo. Espoon “lähiöelämä” on paljon rauhallisempaa ja luonto niin lähellä. Ehkä siksi juuri kaupunkilomat ovatkin kiehtovia, koska ne tarjoavat niin paljon ja lyhyessä ajassa on mahdollista kokea monenlaisia eri aktiviteetteja. Ei kun uutta matkaa suunnittelemaan!