Lontoon parhaat palat
Olimme Lontoossa reilu viikko sitten. Äitimme jäi juuri eläkkeelle ja halusimme järjestää jotain kivaa äidin kunniaksi. Varasimme siis matkan Lontooseen ja lähdimme kaikki sisarukset mukaan. Äiti ei pidä yksin matkustelusta ja sen takia ei juuri matkustele ulkomailla. Ajattelimme, että matkustelu olisi kiva tapa viettää yhteistä aikaa ja sitä se olikin.
Kaupunkilomat saattavat olla kovin intensiivisiä. Vielä lähtiessä suunnittelimme mitä saisimme mahdutettua aikatauluun. Ja tietysti pakollinen vessaselfie oli otettava. Huomaatteko virnun huulillani?
Minulle yksi matkan kohokohdista oli Victoria&Albert museossa juuri tällä hetkellä meneillään oleva ja kesään asti kestävä Christian Dior-näyttely. Menimme noin puoli tuntia ennen museon aukeamista jonottamaan lippuja ovelle, koska netistä ostettavat liput oli kaikki loppuunmyyty. Olin melko varma, ettemme saa lippuja, koska tulimme niin vähän ennen museon aukeamista jonottamaan. Saimme kuin saimmekin liput ja heti, kun olimme ostaneet liput, lipunmyyjä kuulutti, että lippuja oli enää sille päivälle 10 kappaletta jäljellä. Meidän liput olivat klo 13 alkavaan slottiin. Meille jäi siis noin 2,5 tuntia odottelua. Kiersimme muita museon näyttelyitä ja kävimme syömässä. Teen erillisen postauksen Dior-näyttelystä. Se oli hieno ja odottamisen arvoinen kokemus.
Toinen hieno kokemus oli Portobello Road ja Notting Hill. Laitan näistäkin paikoista kuvia toisella kertaa. Ne ovat kamerassa, joka jäi kotiin, sillä olemme juuri parasta aikaa viettämässä hiihtolomaan mummolassa.
Kävimme myös katsomassa musikaalia, ei kuitenkaan kuvassa olevaa Harry Potteria vaan Aladdinin. Se oli loistava. Viihdyttävä, hauska, hyvin laulettu ja lavasteet ja koko show erinomaisesti toteutettu.
Five Guys hampurilaisravintola on aina myös elämys. Siitä tosin tulee vahvasti Amerikka mieleen, josta se on lähtöisin eikä niinkään brittikulttuuri. Mutta Five Guysin hampurilaiset vaan on niin syntisen hyviä ja maistoin nyt ensi kertaa pirtelöä ja sekin oli todella hyvää! Kun nyt ruoasta kerran puhutaan, niin käytiin myös syömässä Elgin Pubin Fish&Chips. Voin suositella sitäkin annosta. Kolmas ravintola, joka jäi mieleen oli Covent Gardenissa sijaitseva San Carlo Cicchetti. Ruoka oli hyvää. Ideana oli, että annokset olivat pieniä ja ne jaetaan koko seurueen tai vierustoverin kesken. Me emme tieneet asiasta etukäteen ja vähän harmittelimme asiaa, kun nälkäisinä astuimme ravintolaan. Ruoka riitti kuitenkin hyvin ja saimme mahat täyteen. Palvelu oli ystävällistä, mutta ravintola oli niin täynnä, että omaa vuoroaan sai odottaa liiankin kauan. Varsinkin, kun haluttiin vaan nopea lounas.
Sunnuntai päivänä kiersimme nähtävyyksiä. Harmiksemme emme saaneet lippuja Sky Gardeniin. Olin käynyt siellä edellisellä Lontoon visiitillä ja kovasti pidin nähtävyydestä. Kun emme päässeet Sky Gardeniin, niin menimme samalla suunnalla olevalla London Bridgelle, josta oli komeat näkymät Tower Bridgeen. Illan päätteeksi matkasimme Westminster Abbeylle. Tämäkin nähtävyys oli meidän ulottumattomissa, koska oli sunnuntai niin se oli suljettu. Ainakin ulkoapäin pääsimme kokemaan kuuluisan nähtävyyden. Big Ben oli vielä hupun alla, eikä siinä ollut sen kummemmin nähtävää.
Liikkumiseen käytimme paljon bussia ja metroa. Julkisen liikenteen käyttö oli helppoa. Minulta hävisi Visa- ja pankkikortti bussia käyttäessä. Matkan pystyi maksamaan omalla maksukortilla. Se oli helppoa, mutta vaarana oli juuri tuo kortin häviäminen. Ja niin tapahtui minulle vaikka yritin olla kuinka huolellinen.
Matkaan mahtui paljon kävelyä ja jotkin illat oltiin ihan puhkipoikki. Usein hengattiinkin illat yhdessä hotellilla, juteltiin ja naposteltiin jotain pientä.
Matka oli onnistunut ja Lontoo yhtä kiehtova kuin edelliselläkin kerralla. Paljon jäi vielä nähtävää ja koettavaa joten palaamme varmasti pian.