Amos Rex teamLab vierailu FAIL
Minä ja meidän pojat halusimme nähdä Amos Rexin teamLab näyttelyn, ennen kuin se loppuisi 6.1.2019. Tai no ainakin minä halusin, pojat lähtivät hieman pitkin hampain mukaan. Mekin, kuten niin moni muukin, jätti tämän kulttuurielämyksen viime hetkeen. Ja niinhän siinä kävi, että jouduttiin jonottamaan. Ja kai niihin kaikista pisimpiin jonoihin jouduttiin. Oltiin valmiina jonottamaan aamulla noin kakskyt minuuttia aikaisemmin ennen kuin Amos Rex museon ovet aukeavat. Silti jono kiemurteli jo Kampin Narinkkatorille asti.
Olin tuossa vaiheessa vielä yltiöpositiivinen ja olin ihan varma, että kyllä me parissa tunnissa selviämme. Alkuun satoi sellaista märkää räntää, joka kasteli meidät aika hyvin. Jono kuitenkin liikkui hiljakseltaan koko ajan eteenpäin. Meidän takana jonossa oli mukava rouva, joka piti meille välillä paikkaa jonossa, kun kävimme lämmittelemässä sisätiloissa ja ostamassa kaakaota ja vaniljataskut. Kahvila Lasipalatsi jakoi myös jonottajille glögiä lämmikkeeksi. Pojat kiipeilivät ja laskivat mäkeä Amos Rexin kumpujen päällä. Aika meni yllättävän nopeasti ja oli mukavaa olla ulkosalla. Pojatkin olivat todella urheita, varsinkin siihen nähden, että he olisivat mielummin oleet kotona ja pelanneet Fortniteä. Kännyköistäkin loppui akku, joten niitäkään ei voinut käyttää.
Viimeisen tunnin ajan jono ei liikkunut yhtään eteenpäin. Se vaan jumahti paikalleen ja minun oli pakko todeta, että me joudumme ehkä luovuttamaan. Siinä vaiheessa olimme jonottaneet jo noin kolme tuntia. Teki tiukkaa myöntää, että nyt on pakko vaan jättää leikki kesken ja suunnata kotiin päin. Vanhemmalla pojalla alkaisivat lätkäharkat ja tytöt pitäisi hakea hoidosta ja sitä ennen pitäisi ehtiä vielä syödä. Lohdutukseksi meidän harmitukseen menimme syömään sushibuffaan.
Kyllä meitä harmitti. Mutta tappio oli pakko myöntää. Tunsin itseni myös jokseenkin tyhmäksi, kun emme olleet osanneet luovuttaa aikaisemmin vaan jäimme jonottamaan niin pitkäksi aikaa. En osannut nähdä, että jonottaminen olisi niin hidasta. En tiedä olisiko lasten kanssa päässyt vaunujonon kautta sisälle? Ja jos se jono olisi mennyt hieman nopeammin. Jotenkin olisin toivonut, että museon henkilökunta olisi voinut ohjeistaa jonottajia etenkin lasten kanssa miten toimia. Mutta eihän tässä voi ketään muuta syyttää kuin itseään, että oli jättänyt näyttelyyn menon näin viime hetkeen. Nyt se jäi näkemättä, mutta toivottavasti seuraava Belgialaisen Magritten Elämänlinja näyttely on myös elämys. Täytyy ottaa opikseen ja mennä katsastamaan se ajoissa.
Käy katsomassa livetunnelmat meidän kulttuuriretkestä Amos Rexiin Hannus Hills Instastorysta.
