Erikoispitkä joulu ja päivät sen jälkeen

Joutenolo alkoi kyllästyttää, joten lähdin heti aamusta kävelylenkille. Voiko lapsiperheellisenä sanoa, että tämä pitkä loma jo kyllästyttää. Tuntuu, että ollaan istuttu jo kotona yli viikko. Päänsisäiset ajatukset vaan kertyy ja pakkautuu. Olisi kiva päästä jo käsiksi arkeen ja omaan rytmiin ja ehkä saada sitä omaa tilaakin lisää.

Älkää käsittäkö väärin, on ollut hienoa olla yhdessä perheenä ja olla tiiviimmin kaikki lähekkäin kotona ja tehdä asioita, jotka oikeasti ovat lähellä sydäntämme. Mutta ne asiat ovat olleet lähinnä ruudulla oloa (varsinkin lapsilla), pelaamista, Youtuben katsomista, kinastelua tai toiveita yökyläilystä. Yökyläilyssä ei sinänsä ole mitään pahaa ja se olisikin varmasti jo aiheena ihan oma blogipostaus. Mietin ylipäänsä mitä mieltä olen yökyläilystä ja olisi oikein mukavaa kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia yökyläilystä. Meillä ainakin menee rytmit ihan sekaisin yökyläilyn seurauksena ja lapsesta tulee hirviö yökylän jälkeen, kun yöunet ovat jääneet ihan liian vähiin.

Olemme me kotona olemisen lisäksi myös tehneetkin asioita. Olemme käyneet uimassa, shoppailemassa, tontilla ja ulkoilemassa.

Kun mietimme yhteistä perheaikaa niin jotenkin ahdistaa, että joillekin juhlapyhät ja esimerkiksi tämä joulun aika on vielä traagisempaa, kuten esimerkiksi  Arabianrannan surmatyön tapauksessa. Kyseinen tapaus pistää miettimään miten vaikeaa ja epäreilua elämä on ja miksi tällaisia asioita tapahtuu, varsinkin silloin kun on kyseessä perhejuhla ja paljon yhteistä aikaa.

Kävelylenkki osoittautui hyväksi ideaksi. Luonnon keskellä mieli rauhoittui hyvin ja pääsi purkamaan suorituskeskeisiä ajatuksia niinkuin esimerkiksi, että perheen täytyy olla täydellinen ja kotona täytyy aina viihtyä tai, että kaikkien täytyy olla yhtä aikaa onnellisia ja kukaan ei saa riidellä. Luonnon vihreys tekee minuun yhä uudestaan ja uudestaan vaikutuksen. Vihreä on aina ollut lempivärini ja metsässä kävellessä huomaan rakastavani sitä vielä enemmän. Kun ajatukset pääsevät virtaamaan ja oivalluksia tapahtuu on taas helpompi ymmärtää muita perheenjäseniä ja huomata omat ja muiden tarpeet.

Blogissa on tietoisesti ollut taukoa nämä joulunpyhät ja välipäivät. Olen pitänyt hieman lomaa ja nyt taas uusin innoin ja ajatuksin kohti uutta vuotta. Tänne Suomeen on tulossa lisää perhettä miehen puolelta Briteistä ja onkin mukavaa, että voimme viettää uutta vuotta yhdessä.

Tänä vuonna meillä oli niin kaunis ja jokapuolelta symmetrinen kuusi, että se saa olla olohuoneen koristuksena ainakin loppiaiseen asti. Joulukukat alkavat olla jo parhaat päivänsä nähneet. Tänä vuonna minulla oli vain leikkokukkia, eukalyptuksia ja havuja. Vaikka olenkin jo valmis uuteen vuoteen, on nyt olo sellainen, että joulutunnelma saa vielä viipyillä kotona.

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille!