Luukku 22: Jouluun rahoittuminen
Joskus universumi kertoo, että ota iisisti. Rauhoitu. Lopeta touhottaminen. Keskity olennaiseen.
Minulle on käymässä juuri noin. Aika karmea päänsärky on piinannut kolmatta päivää ja flunssahan se iski juuri näin jouluaaton kynnyksellä. Koko syksyn olen saanut olla ihanan terve, josta olen iki kiitollinen.
Joulun touhotukseen eli kodin valmisteluun, siivoamiseen, ruokien valmistamiseen, lahjoihin jne jää niin usein kiinni ja joulusta tulee suorittamista. Onhan se kivaa, että kaikki näyttää kauniilta ja vielä ihanampaa olisi, jos kaikki olisi täydellistä. Kaunis koti, hyvä ruoka ja juoma, perhe ja ystävät ympärillä, kaikilla hyvä mieli ja hauskaa. Harvoin elämä kuitenkaan on täydellistä niinpä eivät joulutkaan mene aina niin kuin haluamme, haaveilemme ja suunnittelemme.
Toissapäivänä tuntui, että en mitenkään saa kaikkea tehtyä. Ihan liikaa vielä keskeneräisiä hommia ja tunsin stressin nostavan päätään. Ehkä ihan hyvä, että nyt on pakko pysähtyä. Ottaa ihan iisisti ja oikeasta rauhoittua muistamaan joulun perimmäistä tarkoitusta.
Olen iloinnut, että nykyään on niin paljon iloa ja auttamista joulunaikana. Halutaan auttaa niitä, jotka tarvitsevat ja tehdään hyvää. Sekin on hyvä, että on ymmärretty, että lahjojen ei tarvitse olla materiaa vaan se voi olla jotain mitä tehdä yhdessä tai jopa lahjoitus hyväntekeväisyyteen.
Kävimme tänään mummini haudalla ja vaikka meidän visiitti oli melko lyhyt kylmässä pakkassäässä olen ollut kovin tunteellinen sen suhteen ja miettinyt paljon läheistä ihmistä joka oli meille lapsena ja nuorena hyvin tärkeä. On hienoa, että hänet voi tuntea kuuluvan osaksi joulua ja meidän elämää vieläkin.
Ollaan jo ihan joulun kynnyksellä. Ihanaa ja toisaalta hakeaa ja toisaalta helpottavaa! Nyt on juuri paras hetki tunnelmoida näitä ihania joulunaluspäiviä. Yhdessä tekeminen, Kristuksen syntymän muistaminen ja kaikki joulutraditiot tekevät joulusta juuri sen mitä se on!
