Kun ikä painaa!
Heippa hei ja tiistaisia ajatuksia. Pientä kipuilua on aistittavissa ja silloin tällöin pinnalle nousevia tuntemuksia ikääntymisestä ja lähestyvästä neljänkymmenen vuoden rajapyykistä. Onhan tämä ikä ja sen kertyminen ollut koko ajan tiedossa, mutta jotenkin viime päivinä olen tasapainoillut ajatusten -mihin tää aika on kulunut ja miten oon näin vanha sekä -näin on hyvä, paljon on vielä jäljellä ja mikä tahansa polku on mahdollinen. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee niin ajankulku kiihtyy. Vuosi menee tuosta noin vaan humpsista.
Lohduttavaa on, että viimeisen kuukauden aikana olen pistänyt merkille, että on paljon minun ikäisiäni ihmisiä, jotka vielä haaveilevat asioista tai toteuttavat itseään ja ovat lähteneet unelmansa perään. Se antaa uskoa ja voimaa, että kuka tahansa voi löytää oman polkunsa. Mietin asiaa, ehkä eniten tällä hetkellä työn ja oman alan löytämisen kannalta.
Loppukesästä on syntymäpäiväni. Tänä vuonna ei juhlittu vielä pyöreitä vuosia, mutta ystäväni olivat järjestäneet minulle syntymäpäiväjuhlat. Sydäntä lämmitti ja onkin aika ihanaa, että ympäriltä löytyy ihmisiä, jotka välittävät. Se jo itsessään on iso juttu minulle. Syksy on ollut ihana ja hyvä, mutta kesäistän synttärikuvien myötä on myös ihana palailla lämpimiin kesäiltoihin.
Olisi ihana, ettei miettisi liikaa omaa muuttuvaa ulkomuotoaan ja kehoaan, joka reistailee enenevässä määrin ja kerää pehmeitä muotoja helpommin ympärilleen. Osaisinpa nauttia silmäkulmien naururypyistä ja iloita valon ja ilon hetkistä. Ettei ne ihan kokonaan kiitäisi ohitse.
