Kirpputoriaarteita
Ennen koulujen alkua kiertelimme lasten kanssa yhdessä Espoon kirpputoreja. Etsimme pojalle kosketinsoitinta, jolla hän voisi harjoitella tulevien pianotuntien kotiläksyjä. Tytöt tarvitsivat uudet lenkkarit. Vanhin poikamme on kasvaa hujahtanut ja tarvitsi uusia jääkiekkovarusteita. Lähes kaiken onnistuimme löytämään kierrätettynä.
Tietysti löysin muutaman ihanan sisustusesineen kotiin. Etsin alunperin syntymäpäivälahjoja, mutta pidin esineet kuitenkin itselläni. Kaikki eivät pidä siitä, että lahjat ovat käytettyjä. Muistan ostaneeni esineitä muutamalle perhepiirissä, eivätkä he osanneet arvostaa tuota elettä. Herättääkö tämä asia teissä tunteita? Itse ottaisin mielelläni vastaan kierrätetyn tavaran tai esineen, jos se on sellainen josta ylipäänsä pidän. Voihan olla, että esineitä valikoidessani tuli huti.
Sydäntäni lämmitti kovasti, kun tyttömme saivat kutsun tarhakavereiden syntymäpäiville ja kutsussa luki, että lahjaksi jotain kierrätettyä. Ihanaa! Ehkä meidänkin pitäisi kokeille. Tosin lapset saattaisivat protestoida.
Tässä kuitenkin nyt ne aarteeni. Ne löytyivät Nihtisillan kierrätyskeskuksesta.
-pieni lasikupu ja kultainen aluslautanen
-korkea lasikupu ja pieni hopeinen aluslautanen
-hopeinen vati
Kukkaviidakkoni on kasvanut ja tuolla minun kukkapöydällä alkaa olla ahdasta. Pidän kukat kaikki yhdessä paikassa niin muistan kastella niitä. Sitäpäitsi ne ovat ikkunan läheisyydessä, joka on ehkä paras paikka kasveille tässä asunnossa. Muuten niillä olisi liian pimeää. Jos huomaatte kuvista lasikuvun sisällä olevan kaktuksen, saatatte myös huomata, että olen onnistunut tappamaan sen liiallisella kastelulla. Niin aina välillä käy. Toivotaan, että uudet viherkasvit säilyisivät talven yli.
Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua. Nautitaan alkusyksyn lämmöstä!
