Kattava raportti: Asuntomessut 2018 Pori

Kuten monet minua seuranneista tietää, olemme kiertäneet Suomen Asuntomessuja jo noin 15 vuoden ajan. (Iik, voiko tämä pitää paikkaansa?!) Meille on ystäväperheen kanssa muodostunut tapa, että käymme yhdessä kiertämässä messut joka vuosi. Näiden kaikkien vuosien aikana taitaa olla yksi tai kaksi vuotta, kun asuntomessut ovat jääneet väliin. Muuten olemme käyneet niillä joka vuosi.

Meidän ote messuihin on hieman hilpeä ja leikittelevä. On kiva kiertää taloja ja koteja, ihastua yksityiskohtiin, löytää oma suosikkikokonaisuus ja vertailla omaa makuaan ystävien kanssa. Hakea vahvistusta myös omaan näkökulmaan. Samalla hassutellaan, kerrotaan tyhmiä vitsejä ja välillä ollaan hieman mauttomiakin. Tämä kaikki kuitenkin hyvässä hengessä.

Tänä vuonna messuanti jäi ehkä tavallista vakavammaksi. Leikittelyn iloa kohteissa ei juurikaan nähty. Mauttomatkin ylilyövät kohteet, joita joku palavasti rakastaa on mielestäni parempi kuin väljähtänyt tavanomaisuus. Ei niin, että tavanomaisuudessa on mitään vikaa. Itsekin koen olevani erittäin tavanomainen ja makuni on hyvin sama vallalla olevien trendien kanssa. Siksi olisikin mahtavaa, että asuntomessuilta voisi saada uusia ajatuksia ja oivalluksia.

Koen, että näitä uusia ideoita ja sisustuksen siemeniä jää kasvamaan mieleen, kun näkee jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa, uudella lailla käytettyä materiaalia tai tilaa tai värien yhdistelmää. Henkilökohtaisesti kaipaisin asuntomessuille enemmän sellaisia ylilyöviä, innovatiivisia ja over-the-top-kohteita, joita voisi ensin päivitellä, mutta jälkeenpäin ajatella, että ehkä siinä olikin jotain ajatusta. Ja kuka tietää, ehkä jo muutavan vuoden kuluttua jossain messukohteessa nähdyt sisustamisen ja rakentamisen ideologiat ovat päässeet raivaamaan tiensä tavanomaisen kansan pariin. Tai sitten ei. Joka tapauksessa on uskallettu kokeilla ja esittää jotain uutta.

Ymmärrän hyvin, että se millaisia koteja messuille tulee näytille on pitkälti kiinni messuasuntojen omistajista ja siitä mitä he haluavat omaan kotiinsa. Olisiko tähän seikkaan pohdittavissa jonkinnäköistä sopimuksellista kohtaa, jossa projektiin mukaan lähtevä perhe lupaa sitoutua tuomaan jotain uutta ja innovatiivista esille kodissaan ja oikeasti hyödyntämään yhteistyökumppanien uutuuksia ja käyttämään yhteistyössä olevien asiantuntijoiden (mm. sisustussuunnittelijat ja -arkkitehdit) osaamista. Asiakas voisi siis antaa enemmän vapautta esimerkiksi sisustussuunnittelijalle tuoda innovatiivisia ratkaisuja esille.

Kaiken tämän kritiikin keskellä on todettava, että tietysti tämänkin vuoden messuilta löytyi paljon hyvää. Sitä olivat monet kauniit yksityiskohdat, paneelirimoitus, terveellinen trendi rakentamisessa, kauniit jokimaisemat ja muutama kaunis piha.

Mustaa keittiötä oli esillä paljon, mikä sai minut miettimään olisiko aika jo siirtyä johonkin uuteen ratkaisuun. Olen siis haaveillut mustasta keittiöstä meidän omaan taloon, mutta tuntuu, että se on jo liian yleistä. Saas nähdä mihin päädytään! Huomasin, että joka toisella talolla oli terassillaan Drop-allas. Mikä menestys kyseiselle firmalle!

Suosikkikohteet

Minun ehdoton suosikki ja mielestäni paras kokonaisuus oli kohde nro 13 Talo Lintula. Yllätyin asiasta itsekin aika tavalla. Olin nähnyt kuvia kohteen saunatiloista ja makuuhuoneesta Instagramissa, mutta en uskonut, että olisin tykännyt talosta kokonaisuutena niin paljon. Keittiö oli hieman sekava, muuten tykkäsin talosta erittäin paljon.

Toiseksi suosikiksi tuli kohde nro 4 Fiskarhedenvillan Pohjanvalo. Kokonaisuus oli hieno, vaikkakin esimerkiksi tasojen laminaattivalinta ei ollut mieleeni eikä yläkerran kylpyhuoneen ratkaisut. Parasta talossa olivat värivalinnat ja ala- ja yläkerran isot sohvat ja niiden ympärillä olevat oleskelutilat. Pidin myös isosta ruokailupöydästä. Talon piha oli ehdottomasti messujen kaunein. Kaunis vihreä nurmi, isot betonilaatat nurmikolla askelmina, valkokivelliset talojen reunukset, pieni pergola ja istutukset naapurien valkoisia autotalliseiniä vasten.

Talo Haltiatar nro 26 oli oma ennakkosuosikkini. Talon ulkonäkö oli mielestäni koko messujen kiehtovin. Minua kiehtoo myös kovasti CLT ja puiset sisäpinnat. Talon keittiö oli mieleeni. Pidin terrakottalaatasta lattiassa ja apupöytätilasta ikkunan alla. Ja tietenkin yläkerran iso avara tila, sen sisustus ja taide seinillä oli innostavaa. Hieman jouduin kuitenkin pettymään talon sisäpintojen viimeistelemättömyyden ja alakerran ahtauden suhteen. Tässä kohteessa on käytetty Huntonin tuotteita, joka on iso plussa. Mekin teemme taloprojektissamme yhteistyötä Huntonin kanssa ja jo sen takia kohde kiinnosti meitä kovasti. Myös tämän kohteen terassi-ulkorakennus-piha-alue oli mieleeni.

Vanha Shellin remontoitu rakennus, kohde 16 Bunkkeri oli hienosti kunnostettu ja sisustettu. Paahtavassa helteessä kivinen alakerta tuntui pysyvän viileänä. Näin kesäkuumalla se tuntui ihanalta. Mitenköhän kellari käyttäytyy talven tullen kylmällä. Eristääkö se myös lämmön? Yllättävää kyllä pidin kohteesta, koska en yleensä ole vanhojen kivitalojen ystävä. Jotkin ratkaisut eivät olleet mieleeni ollenkaan, mutta sitten taas moni osa kotia, kuten keittiö ja oleskelutilat sekä makuuhuoneet olivat kauniita. Ja kohde oli tietysti sisustettu upeasti Hakolan tuotteilla, joita ihannoin.

Kohde nro 18 OPn Kotoisa yllätti minut positiivisesti. Pidin kodin sisustuksesta ja etenkin vihreästä värimaailmasta. Talossa oli myös arkkitehtuurisesti kivoja ratkaisuja. Kuten yläkerran saunarakennuksen ja muun kodin väliin jäävä terassitila.

Pidin myös kohteesta nro 28 Villa Poiju. Se oli ehkä näistä suosikeistani kaikista tavanomaisin. Mutta talon yläkerran isot ikkunat ja jokinäkymä lumosivat minut. Alakerta oli jäi aika valjuksi.