Suunnitelmien kommunikointi ja FOMO
Olimme Linnanmäellä eilen, minä, meidän tytöt ja minun sisko. Olimme jättäneet päätöksen sinne lähtemisestä viime tippaan, sillä sää oli pilannut meidän suunnitelmat jo edellisenä päivänä. Päätimme siskon kanssa, että jos aamulla ei näytä sateiselta lähdemme huvipuistoon heti aamusta. Pojat olivat miehen kanssa leirillä, joten nyt oli hyvä tilaisuus viettää tyttöjen keskeistä aikaa ja samalla hoitaa kesän Linnanmäki velvoite pois pienempien osalta.
Samaan aikaan täällä Suomessa on käymässä miehen veljen kaksi vanhinta tyttöä. Tulee selkeästi valinnan vaikeus mitä tehdä ja missä olla. Ja miten kummassa kommunikointikin on niin vaikeaa? Tajusin vasta eilen Linnanmäelle saapuessamme laittaa miehen veljen perheelle viestiä, että olemme Linnanmäellä. Miksei sitä osannut olla hieman ennakoivampi ja kertoa heille jo edellisenä iltana meidän suunnitelmista.
Sain miehen veljen vaimolta viestin samoihin aikoihin meidän ollessa Linnanmäellä, että ollaan uimassa! Minun ensimmäinen ajatus oli, että mitä ihmettä. Miten me nyt mentiin näin ristiin ja toisekseen mekin oltaisiin tahdottu uimaan. Laitoin takaisin viestiä, että miksette pyytänyt meitä?!
Kuulostaako kenestäkään tutulta? Eihän tuossa tilanteessa voinut kuin todeta, että olisi pitänyt kommunikoida paremmin. Huomaan, että reagoin usein tällaisiin väärinkäsityksiin ja huonosti menneisiin asioihin hieman liian tunteella ja otan itseeni. Mistä tuokin tunne tulee? Puhuimme tästä siskoni kanssa ja tiedostamme, että meillä se tulee ehkä jostain opitusta tavasta tai jostain syvältä. Samoin pelko siitä, ettei ole kaikessa mukana. FOMO (fear of missing out). En ymmärrä vielä tässäkään iässä kaikkia omia tunteitani ja mistä tarpeesta ne kumpuavat. Aina en edes halua olla kaikessa mukana ja silti haikailen, että olisinpa ollut tai näyttääpä kivalta. Some-aikakausi on tehnyt tästä asiasta vielä tuskaisampaa. Puhuminen ja avoin kommunikaatio kuitenkin kummasti helpottaa monessa tilanteessa.
Näillä eväillä on taas hyvä ponnistaa uuteen viikkoon!
