Päivän asu ja mökkielämän jälkeinen melankolia

Istun meidän kaupunkikodin olkkarissa ja katson ikkunasta ulos. Sataa ja näyttää harmaalta! Mikä pettymys. Olin odottanut, että tämä viikko olisi aurinkoinen ja lämmin ja voisimme keksiä viikon täyteen aurinkoista tekemistä. Nyt täytyy miettiä suunnitelmat uusiksi. Mökillä sade ei niin estänyt ulos menemistä. Sitä vaan mentiin. Ei puuhailu sateella sielläkään ollut yhtä kivaa kuin auringon paahtaessa, mutta tuntuu, että täällä kaupungissa kynnys lähteä ulos on muutenkin suurempi. Nyt kun sataa, ei tee mieli mennä ulos ollenkaan.

Kaipaan takaisin mökille. Meillä oli kivaa yhteisoloa ja vaikka mitään sinänsä erityistä tekemistä ei ollut, oli tekeminen erilaista kuin täällä kaupungissa. Lämmitettiin takkaa, saunottiin, uitiin, paistettiin makkaraa, soudeltiin, kalastettiin, kerättiin kukkia, heitettiin tikkaa, pelattiin mölkkyä, pelattiin korttia, luettiin, tehtiin sanaristikoita pötköteltiin auringossa ja tehtiin erilaisia mökin ja pihapiirin kunnostustöitä sekä tehtiin muutama päiväreissu lähistön mummolaan ja Taidekeskus Salmelaan. Ei tullut oltua niin paljon ruudun ääressä kuin tavallisesti. Puhelinta tuli vilkaistua aina silloin tällöin ja tietokoneella tuli oltua lähinnä iltaisin, kun katsottiin jalkapallo-ottteluita.

Minulla taitaa olla meneillään post-mökki-blues. Vähän on alakuloinen olo ja kaipailen mökille. Tämä on tuttu ilmiö minulle. Usein jos jotain kivaa on tapahtunut tai olen ollut matkalla tai muuten vain erityisolosuhteissa tulee kaipuu ja haikeus, kun se kaikki on päättynyt. Joskus kaipaus kestää kauemmin, joskus se menee ohi nopeasti. Nyt haikeus on kestänyt jo useamman päivän. Klisee siitä, että osaisi nauttia jokaisesta hetkestä juuri silloin, kun elämä tapahtuu, on niin totta. Ja samalla niin vaikea toteuttaa. Mikään hetki tai tapahtuma kun ei ole täydellinen.

Meilläkin oli mökillä lasten kinastelua, uni oli katkonaista, selkä oli koetuksella erilaisella sängyllä ja patjalla nukkuessa, sääolosuhteet eivät olleet täydelliset, hyttyset, paarmat ja ampiaiset kiusasivat, ilman haavereitakaan ei selvitty ja kaivattiin kaupunkiin jääneitä perheenjäseniä.

Mökillä tuli viipotettua myös luonnonlapsena eikä omaan ulkonäköön tullut todellakaan kiinnitettyä suuresti huomiota. Puhdas järvivesi, raikas ilma ja aurinko toimivat kaunistajina. Nyt kun olemme takaisin kaupungissa, on mukavaa esitellä päivän asu.

Eilen pukeuduin vintage-mekkoon, jonka olen saanut mammaystävältäni, joka tiesi rakkaudestani vintageen. Olen saanut mekon jo useampi vuosi sitten, mutta nyt se oli ensimmäistä kertaa päälläni. Mekkoa asustin kirpparilta hankkimillani kengillä ja designer laukulla.