Ravintolapäivä sademetsässä
Loma lasten kanssa on välillä turhauttavaa, usein tylsää, joskus tosi hauskaa, silloin tällöin kutkuttavaa ja tasaisin väliajoin riitojen ratkaisua. Tänään täällä Espoossa oli pitkästä aikaa sadepäivä. Luonto oli jo selvästi veden tarpeessa. Meidän takapihan nurmikko on muuttunut kellertävän laikukkaaksi alkukesän paahteessa. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin kuivaa. Meriveden rajakin on kummallisen alhaalla.
Koko aamupäivä oli mennyt ruutujen ääressä. Helpoin tapa keksiä muuta tekemistä oli lähteä ulos. Lapset olivat oikeastaan aika innokkaita sateesta, paitsi vanhin lapsista. Sanoin vielä ennen ulosmenopäätöstä, että voimmehan ehkä odottaa hetken, että pahin sade menee ohi ja mennä ulos vähän myöhemmin. Iris totesi, että “Ei kun juuri nyt mennään, kun sade on just se paras juttu.”
Riki ja Iris olivat ehtineet jo ulos ennen kuin olin saanut Bean ja itseni valmiiksi. He olivat menneet meidän talojen läheiselle ojalle. Voi sitä riemua ja innostusta, kun sadevettä syöksyi sadevesiputkesta ja suuria pisaroita tipahteli taivaalta ja vieläkin isompia pisaroita puiden lehdiltä ja oksilta. Joka puolella oli tavallista vihreämpää. Tuntui, että luonto juhli sadetta. Kasvien värit korostuivat ja vaikka taivas oli harmaa ja myrskyisä näytti kaikkialla hyvin kauniilta.
Oja on ollut koko kesän kuiva ja sateen tuoma riemu ja innostus inspiroi lapset perustamaan ravintolan ja oman kasvimaan, josta sitten haettiin aineksia ravintolaan. Ravintola oli erikoistunut keittoihin ja kiisseleihin. Villein kokeilu oli mutainen lakujäätelö. Kuinka hurmaavaa!
Mikä luonnonlaki muuten onkaan, että kun juhannus lähestyy niin ilma viilenee ja parhaimmassa tapauksessa sataa? Niin taitaa olla useasti myös vappuna. Kyllä minulle kelpaisi kuuma ja aurinkoinen juhannus! Ainakin joka toinen vuosi!!
