Palmusunnuntain virpojat
Lapset olivat innoissaan virpomisesta, kaikki paitsi vanhin. Kyllä hänkin vielä meni tänä vuonna, muttei hihkunut onnesta niin kuin nuoremmat sisarukset. Vanhin oli ollut edellisen yön yökylässä ja meni ystävän luona virpomaan. Näin se napanuora alkaa katketa. Mun pienille tulee omaa elämää ja se on tietenkin hyvä asia. Äidille vaan kovin haikeaa. Nytkin se vanhin lapsista tirskuu ääneen sängyllään katsellessaan YouTubea. Ihan omissa maailmoissaan. Ja minä hymyilen tapahtumaa täältä sohvalta.
Osallistuin hiljattain työväenopiston videokuvaus- ja editointi kurssille, joka kesti noin kuukauden ja huipentui viime viikonlopun maratoniin. En siis ollut tänä vuonna lasten mukana virpomassa. Sekin oli haikeaa. Mies oli paimentamassa pienimpiä.
Sen sijaan olin auttamassa lapsia tekemään virpomavitsat. Tässä meidän lähimaastossa kasvaa paljon pajua, joten käytiin yksi päivä hakemassa niitä meidän Rikin kanssa. Oksien koristeluun ryhtyminen tuotti kuitenkin ylimääräistä tuskaa. Tytöt halusivat koristella oksia, mutta intoa ei kestänyt kovinkaan pitkään. Pojat taas eivät olisi millään halunneet. Rikin argumentti oli, että “No mähän jo hain ne pajunkissat. Muut ei joutuneet tekemään sitä. Epäreilua, että mä joudun vielä koristelemaan ne.” Kuitenkin vauhtiin päästyään Riki taisi olla se tehokkain koristelija. Ja minäkin autoin ihan vähän.
Aamulla ennen virpomis kierrosta ehdin ikuistaa meidän söpöt virpojat! Iso shout out H&M:n naamiaisasu mallistolle. Mallisto on jo ainakin viiden vuoden takaa ja edelleen se on meillä käytössä. Nyt olisi jo aika uudelle samanlaiselle ja yhtä laadukkaalle naamiaisasu mallistolle. Taisi olla Unicef-mallisto kyseessä. Tuosta mallistosta on siis tuo pupun asu ja jääkarhun päähine ja tassut. Bambi on Diney Storesta.
Vähän hirvitti tämä virpominen ja karkkien hakeminen eri ovilta ja eri käsistä, kun tautikausi jyllää pahimmillaan. Eikä meilläkään ole pöpöiltä säästytty! Toivon jo että, riittäisi.
