Yksi asunto, kaksi remonttia
Nyt alkaa elämä taas voittaa sairastelun jälkeen. Kaikenlaista pöpöä sitä onkin liikkeellä. No more please!
Tänään jaan teille palan historiaa. Esittelen meidän edellisen asunnon ja mitä sille teimme siinä asuessamme. Ostimme asunnon Soukasta Espoosta kerrostalon neljännestä kerroksesta. Talo sijaitsi kalliolla ja jo neljännestä kerroksesta oli upeat avarat näkymät joka suuntaan. Avariin näkymiin ihastuttiinkin asunnossa sekä mukavaan pohjaratkaisuun. Asunnossa oli kylppärin lisäksi pikku vessa ja vaatehuone eteisessä. Keittiön yhteydessä oli kodinhoitohuone. Lisäksi asunnossa oli kolme makuuhuonetta, olkkari ja parveke. Asuinneliöitä oli yhteensä 97 neliömetriä.
Asunto oli ollut yhdellä ja samalla omistajalle ennen meitä ja sen pinnat ja sisustus veivätkin meidät aikamatkalle 70-luvulle. Ensimmäisenä näette kuvat ennen mitään remontteja. Olen ottanut ne kun kävimme tutustumassa ensi kertaa asuntoon. Kuvat ovat omasta arkistostani alkuperäisinä ja käsittelemättöminä.
Kun muutimme asuntoon tiesimme, että siihen olisi jonkin ajan kuluessa tulossa putkiremontti. Niinpä päätimme jättää keittiön ja pesutilat remontoimatta. Muokkasimme silti keittiötä jonkin verran. Poistimme yläkaapit, jotka erottivat ruokailutilan ja keittiön sekä toteutimme kodinhoitotilan. Ehostimme kylppäreitä sen minkä pystyimme ilman suurempia muutoksia. Nyt, kun ajattelee, niin olisihan laatat voinut maalata kivemman värisiksi.
Vaihdoimme lattiat ja kaikki seinäpinnat. Keskimmäinen huone, jota aiemmat asukkaat olivat pitäneet ruokailuhuoneena muuttui meidän makuuhuoneeksi ja rakensimme sinne Ikean keittiön kaapeista kaapiston, jossa mies säilytti vaatteita ja tavaroitaan. Mun vaatteet olivat vaatehuoneessa. Uudistimme eteisen kaapistot.
Meillä oli aika rohkeitakin ratkaisuja, joita kauhistelen nyt. Eniten kaduttaa keittön oranssiin taittava punainen seinä. Siitä halusin päästä eroon melkein heti, kun näin sen seinässä. Olin nähnyt sellaisen värin sisustuslehdessä ja ajattelin, että se sopii meidän retrokeittiöön ja koska mieheni pitää väreistä ajattelin, että kokeillaan. Mutta en vaan tykännyt siitä, se oli liian päällekäyvä. Sama juttu meidän olkkarin sohvan takaisen tehosteseinän kanssa. Silloin 2009-2010 tehosteseinät oli kovat juttu, ainakin meidän mielestä. Ja mentiinkin vähän overiksi niiden kanssa. Ainoa seinä, josta tykkäsin oli meidän makkari, koska se oli kaunis ja hillitty. Nämä muut oli liiallista revittelyä. Toiseen lastenhuoneista tuli viidakkomaisema. Sekin näin jälkeen päin ajateltuna oli aikamoinen tehoste. Lattia, joka valittiin oli kiva. Se oli valkoiseksi pestyä tammea. Tosin olisin halunnut sen leveänä lankkumaisena.
Kuvissa on meidän esikoinen, joka olikin aikamoinen remonttikaveri! Retroprintit oli selvästi pinnalla lastenvaatteissakin.
Noin viiden vuoden asumisen jälkeen alkoi putkiremontti. Asuimme remontin ajan mun äidin luona. Kiitos äiti! Siitäkin selvittiin. Remontti kesti noin reilu neljä kuukautta. Mies asui osittain asunnossa, jotta sai valvottua kylpyhuoneremontteja ja edistettyä keittiöremonttia mahdollisimman nopeasti.
Putkiremontin yhteydessä laitoimme keittiön uusiksi. Mies vastasi toteutuksesta. Oltiin tyytyväisiä lopputulokseen. Oranssin punainen seinä vaihtui harmaaseen rapattuun seinään. Putkirempan toteutukseen kuului laminaattilattia, joka laitettiin keittiöön. Se toimi meidän mielestä ihan hyvin. Olohuoneen lintutapetti sai väistyä raikkaan valkoisen tullessa tilalle. Lasten huoneetkin saivat uudet maalikerrokset. En löytänyt mistään kuvia uusista pesutiloista, mikä vähän harmittaa. Käytimme urakkaan kuuluvia peruslaattoja ja kylppäriin laitoimme ammeen. Lopputulos oli oikein onnistunut. Taas näin jälkiviisaana harmittaa, ettei osattu tai edes ehditty nauttia valmiista lopputuloksesta ja uusista viimeistelyistä tarpeeksi.
Asunto myytiin pian putkiremontin valmistumisen jälkeen ja nyt meillä on rakennusprojekti meneillään. Paljon on mahtunut elämään ja paljon on edessä. Jännittäviä aikoja eletään!
