Arjen kammottava maanantai
Juuri pari viikkoa putkeen olen myhäillyt tyytyväisenä, että eihän nämä maanantait niin pahoja ole. Kyllä tämä arki sujuu ihan mukavasti omalla painollaan. Viikon aloituksetkaan eivät ole tuntuneet tahmeilta tai pakkopullalta. Tänä aamuna ei kyllä voinut sanoa samaa. Kertakaikkisesti maanantai antoi hyytävän alun, kun heräsin nuorimmaisen itkuun klo 6.00. Ei olisi millään tehnyt mieli vielä herätä ja kroppakin painautui vahvemmin patjaa vasten. Mietin, että mikä nyt on, kun ei meillä enää yleensä itkuun herätä. Matkalla lasten makuuhuoneeseen huomasin, että esikoinen on kylppärissä ja oksut lavuaarissa. Kun pääsen kuopuksen sängyn luokse haistan tuon tutun yrjön lemun. Onneksi sänkyyn oli tullut vain pieni oksennus ja pääsimme sen suht vähillä vaivoilla putsaamaan. Ei siis ihan putkeen mennyt tämä aamu. Mies on kaiken lisäksi vielä reissussa.
Jos nyt jotain huumoria tästä haluaa repiä, niin onhan sekin jo saavutus, että molemmat osasivat tähdätä yrjönsä ämpäriin ja lisäsotkuilta vältyttiin. Nyt sitten jännitetään saatiinko pöpö kuriin vai ehtikö ne jo levitä muihinkin. Toivottavasti ei!
Mainitsin jo ystävilleni, kun marmatin tästä maanantain kauhu aloituksesta, että en muista, että meillä lapsena olisi näin usein ollut oksennustautia. Ehkä pari-kolme kertaa muistan. Voiko olla, että en vaan muista vai oliko tilanne silloin jotenkin toinen. Mikä vaikuttaa siihen miten epidemiat esiintyvät? Ei kyse varmastikaan voi olla pelkästä hygieniasta, että aikaisemmin taudit olisivat sen takia pysyneet paremmin kurissa. Tosin ystäväni mainitsi, että silloin kyllä pestiin kädet saippualla melko orjallisesti, kun taas nykyään käsien pesu on jäänyt vähemmälle ja monet lapset jopa unohtavat tai jättävät sen tekemättä käydessään vessassa. Voi kauhistus! Nyt täytyy itsekin alkaa vielä tehostetusti muistuttamaan omia lapsia.
Olen huomannut, että sisustusbloggarit ovat tässä kuussa ottaneet osaa haasteeseen ja esitelleen oman arkikotinsa, eikä aina vaan stailattuja tai siloteltuja sisustuskuvia. Mietin, että tässä sitä arkea on ollut ihan riittämiin. Pidän haasteesta ja olisi hauska ottaa siihen osaa ihan kunnolla. Tässä kirjoituksessa muutama arkikuva nopeasti räpsästynä. Vähän kyllä kauhistuttaa valottaa totuuden verhoa. Hahahhaa tiedätte varmasti mitä tarkoitan! Meillä on varsin usein jonkinlainen kaaos. Mutta toisaalta mä tykkään myös kuvata realismia ja elämää. Eniten kuitenkin kauniita asioita. Miten kaikki muutkin perheenjäsenet saisi välittämään sisustuksesta ja minimalismista!?
