Naistenpäivän ajatuksia
Viime vuonna tähän aikaan mietin kuka kurja oli keksinyt naistenpäivän ja muistelin kuulevani joka puolelta miten naisten asema on parantunut ja miten me naiset voimme saavuttaa mitä vaan. Silloin tämä naisena oleminen ei kolahtanut muhun ollenkaan. Mietin vain että mikä tasa-arvo. Ei se meillä ainakaan täällä Suomessa ole päässyt toteutumaan. Olin kokenut työnantajan taholta syrjivää käytöstä, kun minut irtisanottiin heti perhevapaalta palattuani töihin. En halua aihetta kovasti raottaa ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun se tuntuu liian tuoreelta. Ehkä jonakin päivänä osaan siitä kertoa lisää.
Tietysti täytyy myöntää, että olot täällä Suomessa ovat paljon paremmat kuin monessa muussa maassa, varsinkin jos vertaa tilannetta kehitysmaihin. Mielestäni on silti kummallista miten edelleen yhteiskunnassamme vähätellään naisia. Ei kannata unohtaa, että naisia pahoinpidellään ja seksuaalisesti hyväksikäytetään enemmän kuin miehiä ja useimmiten miesten toimesta.
Arvoitukseksi on myös jäänyt miksi naiset saavat tekemästään työstä vähemmän palkkaa kuin miespuoliset kolleegat. Jossain vaiheessa todetaan, että lasikatto on tullut vastaan. Turha enää yrittää edetä. Jaksan jatkuvasti myös ihmetellä miksi naisen eläke ja toimeentulo on vaarassa sen takia, että nainen uhrautuu koko perheen puolesta synnyttämällä ja hoitamalla lapsia kotona. Sitkeässä istuu myös monet ennakkoluulot ja stereotypiat, jotka yhdistetään naisiin. Kyllä nainen mielestäni voi olla mitä vaan. Se että nainen on kiinnostunut eri asioista kuin mies, ei tarkoita, etteikö nainen voisi olla järkevä tai tehokas johtaja ja työntekijä.
Tällä hetkellä olen pääsemässä siihen pisteeseen, että osaan iloita naiseudestani. Ei musta koskaan ole tuntunut ettenkö haluaisi olla nainen. Tai ylipäänsä, että haluaisin olla joku muu kuin olen. Usein olen kuitenkin miettinyt miksei asiat voisi sujua hieman helpommin.
Keskustelun aiheeksi on aika ajoin myös noussut se onko naistenpäivä tarpeellinen. Tai jos on naistenpäivä niin miksei ole miestenpäivää. Oma mielipiteeni on se, että kyllä naistenpäivä on kunnia-asia ja mahtava tunnustus naisille ja naiseudelle, sukupuolelle, joka on pitkään ollut miesten varjossa ja sorrettu. Kun heikommassa asemassa olevien oikeuksia on onnistuttu parantamaan niin onhan siinä aihetta juhlaan. Ei mulla käytännössä mitään ole miestenpäivää vastaan tai kenenkään muunkaan päivää vastaan. Mitä enemmän aihetta juhlaan, sen parempi! Kyllä täällä Suomessa osataan synkistellä ihan tarpeeksi muutenkin!
Minä vietin naistenpäivää vierailemalla Artekin Popup Shopissa. Jos olisin tajunnut millainen ryysis siellä on, en ehkä olisi mennyt sinne. Aika tajuton meininki. Ensin jonotettiin sisään liikkeeseen hyytävän kylmässä tuulessa ja kosteudessa. Sitten puikkelehdittiin ihmismassassa ja yritettiin metsästää sitä mistä tykätään, halutuimmat huonekalut kuten Pirkka-jakkarat, Aalto-jakkarat ym. menivät yhdessä hetkessä nenän edestä. Kun mieleinen tuote oli löytynyt alkoi kaikistä pisin jonotus eli jonotus kassalle maksamaan. Huh, huh! Selvisin hengissä. Ja löysin mukaani kotiin tuomisia, jotka esittelen seuraavassa postauksessa. Instagram seuraajat saivat jo hieman etukäteisinfoa asiasta.
Ihanaa kansainvälisen naistenpäivän iltaa! Nostetaan naiset toisiamme yhdessä ja yritetään olla kilttejä toinen toisillemme! Yhteen hiileen puhaltamalla mennään harppauksia eteenpäin. Jonkin tuon tapaisen sanonnan näin kiertävän Instassa. Ja se on ihan totta. Pidetään yhtä!!
