Paljon kohuttu Reino Nordin ja muita päivän ajatuksia

Tää tämän päivän postaus on ehkä vähän random, mutta aamuinen happihyppely kylmässä pakkassäässä sai selvästi aivosolut ja ajattelun soljumaan. Kovasti jo toivon kevään saapumista ja lämpöä. Ihanaa, että aurinko on paistanut koko alkuviikon ja päivät pitenee. Tänään täällä Espoossa mittari näytti -18 astetta. Se on vähän liian kylmä! Ei tee mieli mennä ulos, kun on niin kylmä. Ihanteellinen talvisää mun mielestä olis pikkupakkanen, alle -10 astetta, lumihanki ja sama auringonpaiste kuin nyt.

Onhan tässä pakkasessa hyvääkin. Viikonloppuna mahapöpön inspiroimana vein kaikki lasten patjat ja petivaatteet ulos. Mukaan meni myös kaikki pehmolelut. Ihan vaan varmuuden vuoksi ja jos ei muuta niin tuulettumaan. Toivotaan, että pöpöt kuoli. Meidän terassille tulee usein naapuruston oravia. Ne on aika röyhkeitä eikä ulos oikein uskalla jättää mitään, varsinkaan ruokaa. Tällä kertaa pehmolelut ei saaneet  olla rauhassa, vaan pikku kurre kävi tekemässä reikiä ja repimässä täytteitä pehmolelujen sisältä. On ollut niin kylmä, että tytöt ei tarhassa ole menneet muutamaan päivään ulos ollenkaan. Siellä sitten pöpöt jyllää. Joten en tiedä oliko tuosta meidän “tuuletuksesta” mitään hyötyä. Pidetään peukkuja, että pysytään terveenä.

Noista pöpöistä taas mieleeni tulla tupsahti ajatus kevätauringon armottomuudesta. Siitä miten se paljastaa jokaisen murun tai pölypalleron lattialla ja saa mut ehkä hieman ahdistuneeksi. Ei kuitenkaan liikaa, ettenkö nauttisi kevään valoisuudesta. Chattasin tänään ystävieni kanssa. Yksi heistä sanoi, että aurinko on ihana ja oikein motivoi siivoamaan. Kai minutkin, mutta ei niin suuressa mittakaavassa kuin olisi mahdollista. Kun on neljä lasta, tuntuu, että joka paikassa lojuu tavaroita ja asunto on täynnä tavarapinoja ja vaatekasoja.

Katsoin muuten Maria Veitolan kohua herättäneen Yökylässä ohjelman jakson, jossa oltiin yötä Reino ja Maria Nordinin luona. Katsoin sen alkuperäisen jakson enkä tiedä mitä kohtia on editoitu. Jotenkin se homma tuntui vähän vinksahtaneelta, mutta kukas mä oon arvostelemaan. Katsottiin sitä miehen kanssa ja mies kommentoi, että onpas niillä nuhjuinen asunto. Luulisi sen olevan hienompi. Johon totesin, että huomaatko, että se on ihan kuin meillä. Tavarakasoja ja vaatteita joka puolella. Johon mies totesi, että niin kai se on, kun on pieni asunto. Mun mielestä meillä on edelleen liikaa tavaraa, joten mun tän kevään projekti on päästä niistä eroon. Karsia turhat pois. Ja se on mulle iso projekti, koska en oo kovin hyvä karsimaan vaikka haluaisin olla minimalisti. Tykkään tavaroista ja niitä kertyykin turhaa ihan liikaa. Mutta siis takaisin tuohon Reino Nordiniin. Musta on jotenkin hienoa, et he uskalsivat ottaa katsojat oikeesti oman elämän ja arjen keskelle, eikä kotia oltu stailattu tai putsattu katosta lattiaan, kuten joissain aikaisemmissa jaksoissa. Muuten en kyllä tykännyt yhtään Reino Nordinista. Tuli sellainen olo et se on ihan rontti ja lurjus.

Palataan tuohon pakkaseen. Aamulla siis tein pienen kävelylenkin ja kävin hakemassa meidän Iriksen repun lähikoulusta. Se jäi meiltä vahingossa sinne eilisten fudisharkkojen jälkeen. Huomattiin unohdus puolimatkassa kotiin, mutta kun palattiin takaisin, ei enää päästy sisään koululle. Niinpä kävin tänä aamuna hoitamassa asian ja siellä reppu oli pukuhuoneessa paikallaa koskemattomana.

Tämän kylmyyden keskellä unelmoin lämpimään pääsystä. Ihan minne vaan. Ei niin väliä. Ehkä kuitenkin jotain rentouttavaa! Unelmoin jo myös tulevasta kesästä, joka toivon mukaan olisi lämmin! Jostain ajatuksiini poksahti myös Flow-festivaali, johon oon halunnut mennä jo viimeisen kolmen vuoden ajan. Ehkä tänä vuonna olisi aika toteuttaa tuo haave.

That’s it. Kiitos jos jaksoitte lukea mun ajatuksia. Ne vähän pomppi tänään asiasta toiseen. Viikko on jo puolivälissä! Enää muutama päivä viikonloppuun!

Pusu ja halit kaikille!