Suomen kansallisooppera

Tänään sain olla tyttöjen tarharyhmän mukana, kun tehtiin retki kansallisoopperaan. Siellä esitettiin moderni versio tuhkimosta. Ooppera oli erinomainen, viihdyttävä ja hauska. Lapset nauroi tietyissä kohdissa, aikuiset toisissa. Esitys onnistui viihdyttämään kaikkia. Eikä siitä puuttunut erikoistehosteita, huumoria tai romanssia. Kaikki aspektit oli otettu huomioon. Esitys oli just sopivan pituinen lapsille ja esiintyjät ihanan ilmeikkäitä, mutta luontevia. Säestys tapahtui kitaralla ja huilulla ja esityksessä oli hyödynnetty nukketeatterin elementtejä. Lapset ihmetteli oopperalaulantaa.

Näin vanhimmiten oon oppinut arvostamaan kulttuuria. Myös korkeakulttuuria. Oon aina ollu kiinnostunut popkulttuurista ja mediasta, mutta vasta iän karttuessa oon alkanut nauttia myös kulturellimmasta sisällöstä. Nuoruudessa oma tanssiharrastus piti kiinnostusta yllä nykytanssiin ja balettiin. Asuin lapsuuteni Savonlinnassa, jossa ooppera oli myös vahvasti läsnä joka vuotisten oopperajuhlien takia. Mutta silloin eniten ehkä nautti siitä juhlahumusta ja karnevaalitunnelmasta enemmän kuin itse oopperasta. Lapsena ooppera tuntui tylsältä, vaikeasti ymmärrettävältä ja laulutyyli liian vieraalta. Miten ihanaa onkaan, että lapsille järjestetään tällaisia mahdollisuuksia kokea kulttuuri elämyksiä jo nuoresta pitäen ja siten antaa heille kokemuksia, joihin voi palata vanhemmalla iällä ja jopa oppia rakastamaan tai tykkäämään aikuisena.

Suomen kansallisoopperan rakennuksen on suunnitellut Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen. Rakennus valmistui 1993. Sitä ennen Suomalainen ooppera oli toiminut Aleksanterin teatterissa. Rakennus on mun mielestä upea. Siellä tulee juhlallinen tunnelma, rakennuksen kuitenkin ollessa moderni, tilava ja valoisa. Wikipediassa sanotaan, että rakennuksen pohja on ristinmuotoinen ja ristin keskellä on päänäyttämö, sakaroina ovat taka- ja sivunäyttämöt sekä katsomot. Sivunäyttömöt toimivat lavasteiden välivarastoina. Tosi mielenkiintoisia- ja mahtavia suomalaisuutta arvostavia yksityiskohtia.

Oman rakennusprojektin myötä arkkitehtuuri on alkanut kiinnostaa enemmänkin. Mä en tosin oo sitä sorttia, joka on kiinnostunut laskemaan tarkkoja mittoja tai piirtämään perspektiivejä. Ennemmin ihailen muiden taitavuutta. Mun panos on tuoda esille visuaalinen näkemys ja ne toimivuuden kannalta tärkeät asiat, jotka merkkaa omalla kohdalla.

Tykkäsin tämän päivän retkestä ja kauniista rakennuksesta ja sen tunnelmasta. Ja tietysti esityksestä ja lapsista ympärillä. Tämä oli hyvä muistutus, että pian on ehkä aika mennä katsomaan oopperaa tai balettia myös aikuisseurassa.